Lainsäädäntö ja ympäristöalan hallinto 30.09.2009

Pohjois-Savon ympäristökeskus

Alueelliset ympäristökeskukset

  1. Uudenmaan ympäristökeskus
  2. Lounais-Suomen ympäristökeskus
  3. Hämeen ympäristökeskus
  4. Pirkanmaan ympäristökeskus
  5. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus
  6. Etelä-Savon ympäristökeskus
  7. Pohjois-Savon ympäristökeskus
  8. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus
  9. Keski-Suomen ympäristökeskus
  10. Länsi-Suomen ympäristökeskus
  11. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
  12. Kainuun ympäristökeskus
  13. Lapin ympäristökeskus

Tehtäviämme

Toiminta-alue

Henkilöstöstä

Ajankohtaista

Eläinsuojien ympäristöluvitus vilkasta

Vesistojen kunnostustarve kasvanut

Ympäristön tila - pinta-vedet

Ympäristön tila - ilma

Ympäristön tila - maankamara

Pohjois-Savon pohjavesialueet

Maaperän pilaantuminen

Luonnonsuojeluohjelmien toteuttamistilanne

Ympäristötietoa verkossa

Aluehallinnon uudistushanke (ALKU) lyhyesti

Mikä muuttuu?

Uudistus toteutuu 1.1.2010 mikäli Eduskunta hyväksyy sitä koskevan lainsäädäntöehdotuksen nykymuodossaan

ELYn vastuualueet ja tehtävät

AVIn vastuualueet ja tehtävät

Vesilaki

Historia lyhyesti

Suomen nykyisen vesioikeudellisen järjestelmän juuret ulottuvat Ruotsin keskiaikaiseen lainsäädäntöön. Vesilakia on täydennetty ja muutettu useaan otteeseen sitten vuoden 1961 voimaantulon. Viimeisin suuri muutos vesilakiin tehtiin ympäristönsuojelulain (86/2000) säätämisen yhteydessä, kun vesien pilaantumisen ehkäisy siirrettiin vesilaista ympäristönsuojelulakiin.

Vuoden 2005 alussa voimaan astunut vesienhoitolaki uudisti vesien suojelun ja hoidon. Lain tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, että pinta- ja pohjavesien tila ei heikkene ja että niiden tila olisi vähintään hyvä vuoteen 2015 mennessä.

Lain kohde

Vesialueella tarkoitetaan aluetta, joka muutoin kuin tilapäisesti on veden peittämä. Tähän kuuluu myös pohjavesialueet. Vesistönä tai sen osana ei pidetä esim. lähdettä sekä kaivoa ja muuta vedenottamoa, vesisäiliötä ja tekolammikkoa.

Yleistä

Vesilaki on Suomen laajin ympäristölaki. Siinä säännellään kattavasti eri vesien käyttömuotoja eikä soveltamisalaa voida yksityiskohtaisesti määritellä. Lakia sovelletaan erilaisiin hankkeisiin ja toimintoihin, jotka jollain lailla liittyvät veteen ja sen piiriin kuuluu muun muassa toiminnat, jotka koskevat veden käyttämistä.

Näitä ovat esimerkiksi:

Vesilain soveltaminen (esim. rannan ruoppaus)

Oikeus on ilman erityistä lupaa toisenkin vesialueella suorittaa haitan (liete, matalikko tms.) poistaminen, jotta vesistön tila ja käyttömahdollisuudet paranevat ja se ei loukkaa vesistön sulkemiskieltoa (vesilaki 1: 12-14 §) eikä muuttamiskieltoa (vesilaki 1:15 §, 1:19 §).

Vesilain vastaista on muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai vedenjuoksia, joka saa aikaan vahinkoa tai haittaa toisen vesialueelle, kalastukselle, maalle, rakennukselle tai muulle omaisuudelle taikka joka aiheuttaa tulvan vaaraa tai yleistä vedenvähyyttä, huonontaa vesistön puhdistautumiskykyä, muuttaa valtaväylää, vaikeuttaa yleisen kulku- tai uittoväylän käyttämistä taikka muulla, edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua. Toimenpide ei saa myöskään muuttaa rantaviivaa. Vesilain 1:6 §:n mukaan vesialueen rajana pidetään maata vastaan keskivedenkorkeuden mukaista rantaviivaa.

Pienemmistä ruoppaustöistä on ilmoitettava kunnan/kaupungin ympäristölautakunnalle ja isommista ruoppauksista on tehtävä ilmoitus vesialueen omistajalle ja ympäristökeskukselle.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132

Lain yleinen tavoite

Lain soveltamisala

Alueiden käytön suunnittelun tavoitteet

Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää:

  1. Turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista
  2. Yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuutta (riittävän asuntotuotannon edellytyksiä [29.12.2006/1441])
  3. Rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista
  4. Luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä
  5. Ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä
  6. Luonnonvarojen säästeliästä käyttöä
  7. Yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista
  8. Yhdyskuntarakentamisen taloudellisuutta
  9. Elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä
  10. Palvelujen saatavuutta
  11. Liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä

Rakentamisen ohjauksen tavoitteet

Rakentamisen ohjauksen tavoitteena on edistää:

  1. Hyvän ja käyttäjien tarpeita palvelevan, terveellisen, turvallisen, viihtyisän sekä sosiaalisesti toimivan ja esteettisesti tasapainoisen elinympäristön aikaansaamista.
  2. Rakentamista, joka perustuu elinkaariominaisuuksiltaan kestäviin ja taloudellisiin, sosiaalisesti ja ekologisesti toimiviin sekä kulttuuriarvoja luoviin ja säilyttäviin ratkaisuihin
  3. Rakennetun ympäristön ja rakennuskannnan suunnitelmillista ja jatkuvaa hoitoa ja kunnossapitoa

--> Pyrkimyksenä luoda terveellinen, turvallinen ja viihtyisä elinympäristö, joka on sosiaalisesti toimiva ja jossa eri väestöryhmien tarpeet on otettu huomioon.

Maa-aineslaki

Lain soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen pois kuljetettavaksi taikka paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi, jollei 2 §:stä muuta johdu.

Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava luonnonsuojelulakia.

Lain tavoite

Tämän lain tavoitteena on ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla.

Ainesten ottamisen rajoitukset

Aineksia ei saa ottaa niin, että aiheutuu:

  1. Kauniin maisemakuvan turmeltumista
  2. Luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista
  3. Huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa
  4. Tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksen vältettävissä olevaa haittaa.

Ottamisen ohjaus ja valvonta

Tämän lain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluu ympäristöministeriölle. Alueellinen ympäristökeskus ohjaa ja valvoo tämän lain mukaista toimintaa alueellaan. Kunnan tehtävänä on ohjata ja valvoa maa-ainesten ottamista kunnassa.

Ottamissuunnitelma

Lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanke on laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan vähäinen.

Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma

Luvan hakijan on tehtävä osana ottamissuunnitelmaa kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma, jos ainesten ottamisessa tai niiden varastoinnissa tai jalostamisessa syntyy ympäristönsuojelulain (86/2000) 45a §:n 1 momentissa tarkoitettua kaivannaisjätettä. Jos ottamissuunnitelmaa ei 5 §:n 1 momentin mukaan tarvita, luvan hakijan on esitettävä erillinen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma.

Luvan myöntämisen edellytykset

Ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Lupaviranomainen ja lausunnot

Luvan ainesten ottamiseen myöntää kunnan määräämä viranomainen. Ennen luvan myöntämistä lupaviranomaisen on pyydettävä alueellisen ympäristökeskuksen lausunto jos:

  1. Alueella on valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta
  2. Alueella on merkitystä vesien suojelun kannalta
  3. Ainesten ottaminen vaikuttaa välittömästi toisen kunnan alueeseen

Luvan voimassaolo

Lupa ainesten ottamiseen myönnetään määräajaksi, kuitenkin enintään kymmeneksi vuodeksi. Erityisistä syistä lupa voidaan kuitenkin myöntää pitemmäksi ajaksi, kuitenkin enintään viideksitoista vuodeksi, ja kalliokiven louhinnan osalta enintään 20 vuodeksi tietyin ehdoin.

Valvontaviranomainen ja teettämisuhka

Tämän lain noudattamista valvoo kunnan määräämä viranomainen. Valvontaviranomaisella on tämän lain mukaisen valvontatehtävän hoitamiseksi oikeus tehdä tarkastuksia, suorittaa mittauksia ja ottaa näytteitä ottamispaikalla.

Jos ainesten ottamiseen ryhdytään vastoin tämän lain tai sen nojalla annettuja säännöksiä taikka muutoin laiminlyödään niiden mukaisten velvollisuuksien täyttäminen, valvontaviranomaisen on velvoitettava asianomainen noudattamaan säännöksiä, poistamaan tai muuttamaan tehdyn työn vaikutukset taikka palauttamaan vallinnut olotila ja täyttämään velvollisuutensa sakon uhalla tai sillä uhalla, että tekemättä jätetty suoritetaan laiminlyöjän kustannuksella.

Ottamisen keskeyttäminen

Jos ainesten ottamiseen ryhdytään vastoin tämän lain tai sen nojalla annettuja säännöksiä taikka muutoin laiminlyödään niiden noudattaminen, valvontaviranomainen tai sen määräämä viranhaltija voi keskeyttää ottamisen sopivaksi katsomallaan tavalla.

Rangaistussäännös

Voidaan tuomita ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1-4 §:ssä (21.4.1995/705) tai muutoin ottaa aineksia vastoin tämän lain säännöksiä, on tuomittava maa-ainesrikkomuksesta sakkoon. (21.4.1995/705)

Ilmoittamisvelvollisuus

Maa-ainesluvan haltijan tulee vuosittain ilmoittaa lupaviranomaiselle otetun aineksen määrä ja laatu. Lupaviranomaisen on vuosittain ilmoitettava alueelliselle ympäristökeskukselle 1 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten perusteella otetun aineksen määrä ja laatu.

Ympäristötyöstä kunnassa

Ympäristönhoitajakoulutus 30.9.2009

Lähtökohdat

--> kunnanvaltuusto

Kuka kunnassa päättää

Kuntatyöstä

Lakisääteiset tehtävät / vapaaehtoiset tehtävät

Päätöksentekomenettelystä

Tehtävästä riippumatta muotosidonnaista

Ympäristönsuojelu/Ympäristöterveys

  1. Oikeudellis-hallinnollinen ohjaus
  2. Taloudelliset ohjauskeinot
  3. Itsesääntely
  4. Informaatio-ohjaus

Ympäristöterveydenhuollosta

Ympäristöterveydenhuollon tavoitteena on ihmisten ja eläinten terveyden suojeleminen elinympäristössä haitallisilta tekijöiltä

Ympäristöterveydenhuollon tehtäviä ovat:

Ympäristönsuojelun organisaatio

Ympäristöministeriö (1.10.1983) Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen

Kunnan ympäristönsuojelutehtävien lainsäädäntöperusta

Kunnan yleinen ympäristönsuojelutehtävä

Kunnan tulee alueellaa valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö.

Kunnanhallituksen tehtävä

Kunnanhallitus johtaa ympäristönsuojelun yleissuunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa.

Ympäristönsuojeluviranomainen

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät

Lainsäädäntö, johon perustuen toimitaan

Ympäristölupamenettely

Luvantarve

  • Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa
  • Luvanvaraisista toiminnoista säädetään lailla ja asetuksella

    Lupakäsittelyn vaiheet

    Ympäristölupahakemus

    Hakemukseen on liitettävä tarpeellinen selvitys

    Lupahakemuksesta tiedottaminen

    Kuuleminen

    Lupaharkinnan perusteet

    Luvan myöntämisen edellytykset

    Luvan myöntämisen edellytykset

    Lupamääräykset

    Lupapäätöksen lainvoimaisuus on toiminnan aloittamisen edellytys.

    Valitusoikeus

    Tarkkailu

    Ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojelulainsäädäntöön vaikuttaa

    Oikeudellis-hallinnollinen ohjaus

    Maankäytön suunnittelu

    Yleiskaavasta

    Asemakaavasta

    Määritellään alueen tuleva käyttö

    --> rakennusten sijainti, koko ja käyttötarkoitus

    Kuntalaisten osallistuminen ja vaikuttaminen

    Tulevaisuudesta

    Toimi paikallisesti

    Ajattele globaalisti